Halusimme yrittää luoda Viaporin assembléehen tanssiohjelman, joka vastaisi mahdollisimman hyvin linnoituksen Ruotsin vallan aikaista tanssikulttuuria. Aikalaislähteistä selviää minkälaiset tanssit olivat tuolloin suosittuja. Valikoima näyttää ympäri Euroopan melko samanlaiselta: yhden parin menuetit ja ryhmissä tanssittavat kontratanssit. Kontratanssit tehdään joko pitkänomaisessa solamuodostelmassa (contredanse anglaise) tai neliössä (contredanse française). Ruotsissa ajanmukainen termi kaikille contredanse française -tyyppisille tansseille on katrilli (kadrilj), erottelematta minkälainen tanssin rakenne on. Englantilaisen jaottelun mukaan kustavilaiset neliötanssit ovat kotiljonkeja, sillä niiden rakenne on säkeistö-kertosäe. Kertosäe toistetaan samanlaisena vaihtuvan säkeistön jälkeen.
Luonteeltaan seremoniallinen menuetti aloittaa tanssiaiset, ja niitä tanssitaan yksi pari kerrallaan muiden katsellessa. Tämän jälkeen alkaa tanssiaisten yhteisöllinen osuus ryhmätansseineen. Tämä säätyläisjuhlien rakenne juontaa juurensa ranskalaiseen hovikulttuuriin Ludvig XIV:n ajalta - ja osin kauemmaskin.
Mutta tarkalleen ottaen mitä koreografioita ja mihin musiikkiin Viaporissa tanssittiin Ehrensvärdin aikaan? Aikalaiskuvausten perusteella tanssivalikoima oli samantapaista kuin muuallakin Ruotsissa. Tukholman hovi seurasi tapakulttuurissa Versailles'n hovin esimerkkiä aina vallankumoukseen saakka, ja vähäisemmät säätyläisten kokoontumiset jäljittelivät parhaansa mukaan - vaatimattomammalla tavalla - kotimaan kuningashovia. Sen sijaan tarkemmat tiedot täkäläisestä tanssikulttuurista ovat vaikeammin löydettävissä.
Ruotsissa painettiin ensimmäiset tanssioppaat 1780-luvulla. Jo aiemmilta vuosikymmeniltä on säilynyt käsin kirjoitettuja tanssiohjeita. Kirjanpainaja J.C. Frenckell mainosti 10.2.1785 Åbo Tidningar -lehdessä tanssiohjekirjaa joka sisältää "uusimmat Tukholmassa tanssitut tanssit" musiikkeineen. Lehti-ilmoituksessa nimettyä teosta ei kuitenkaan löydy Frenckellin katalogeista. Joko painos on ollut pieni tai sitten se on ollut tuontitavaraa Tukholmasta. Tanssikirja ei ole ilmeisesti säilynyt, mutta ilmoituksen perusteella tiedämme, että Suomen puolella seurattiin pääkaupungin tanssiohjelmistoa.
Anders Lund nuoremman nuotti- ja tanssikirja Kokkolasta vuodelta 1802 on ilmeisesti vanhin Suomen puolelta löytyvä kirjallinen dokumentti, jossa tanssin kuvaus ja musiikki löytyvät molemmat samasta lähteestä. Kirja on kirjoitettu käsin, ja on luonteeltaan henkilökohtaiseen tai kirjoittajan lähipiirin käyttöön tarkoitettu. Kokkola ei tietenkään ole sen lähempänä Suomenlinnaa kuin Tukholmakaan, eikä meillä ole näyttöä siitä että juuri näitä tansseja olisi tanssittu kirjoittajan sosiaalisen piirin ulkopuolella. Toisaalta Lundsonin tai Lund "juniorin" tanssit voivat olla peräisin Ruotsista tai kauempaakin. Niitä päätyi Viaporin ohjelmaan kaksi.
Muut tanssit ovat peräisin ruotsalaisista sekä painetuista että käsin kirjoitetuista lähteistä. Monet niistä ovat itsessään jo kansainvälisiä. Wilhelm Dahllöf, Rebecka Karlsson ja Anna Löfgren ovat hiljattain löytäneet Carl Michael Bellmanin kirjoittamalle Gustafs skål- runon melodialle ja siihen liittyvälle tanssille lähteen. Ruotsin epävirallinen kansallislaulu on peräisin vuonna 1757 käydyn Kolinin taistelun voittoa juhlivasta tanssikirjasta.
Société Helsingin ensimmäisissä tanssiaisissa, Aleksanterin baalissa, tanssiohjelmassa oli Le Périgordine ranskalaisesta Collinet'n tanssikirjasta noin vuodelta 1815. Hieman yllättäen sama tanssi löytyy kolmekymmentä vuotta vanhemmasta ruotsalaisesta kokoelmasta, Samling af de wackraste tourer. Todellinen yllättäjä on peräisin Visbyn maakunta-arkistosta. Nimetön ja päiväämätön käsikirjoitus tanssiohjeita ja musiikkia päätyi arkistoon Mathias Klintbergin (1847 - 1932) kokoelmasta. Viimeinen tanssi kokoelmassa on nimeltään Hyva Paiva, mahdollisesti ainut 1700-luvun kontratanssi, jolla on suomenkielinen nimi. Harmillisesti kokoelma ei anna lisätietoja tai taustoita poikkeuksellista nimivalintaa.
Vaikka tähän tapahtumaan tanssiohjelma valikoitiin erityisesti Ruotsi-Suomen alueelta ja kustavilaiselta ajalta, päätyi ohjelman loppuun myös vanhempaa ja kansainvälisempää materiaalia. "Isoäidin suosikit" ovat todennäköisesti myös tapahtumakävijöiden suosikkeja.
Tanssiohjelman suunnittelu on hyötynyt valtavasti monien organisaatioiden ja henkilöiden avusta. Jo mainitut Dahllöf, Karlsson ja Löfgren sekä Peter Bohlin ansaitsevat erityiset kiitokset, samoin kuin Kansalliskirjaston ja Sibelius-museon arkiston avuliaat henkilökunnat.
 |
| Åbo Tidningar mainostaa uusimpien kontratanssien kokoelmaa 10.2.1785. The newspaper Åbo Tidningar advertises a collection of new country dances on 10 Feb 1785. https://digi.kansalliskirjasto.fi/ |
We wanted to try to create a dance program for the Sveaborg Assemblée that would closely reflect the dance culture of the sea fortress during the Swedish period. Contemporary sources provide information on the types of dances that were popular at that time. The selection appears quite similar across Europe: minuets for single couple and country dances performed in groups. The country dances are performed either in a longways set (contredanse anglaise) or in a square (contredanse française). In Swedish usage all contredanse française are called quadrilles (kadrilj). In English usage, the Gustavian French country dances are cotillions, as they are structured with changes followed by figure (like verse and chorus).
The ceremonial minuet opens the ball, with one couple dancing at a time while others watch. After this, the communal part of the ball begins with group dances. This structure of upper class celebrations has its roots in the French court culture from the time of Louis XIV—and even earlier.
But exactly what choreographies and music were used in Sveaborg during Ehrensvärd's era? Based on contemporary descriptions, the selection of dances was similar to that in other parts of Sweden. The Stockholm court followed the customs of the Versailles court up until the revolution, and smaller gatherings of the nobility and bourgeoisie imitated the royal court as best they could, albeit in a more modest manner. However, detailed information about the local dance culture is harder to find.
In Sweden, the first dance manuals were published in the 1780s. From earlier decades, handwritten dance instructions have survived. On February 10 1785, the printer J.C. Frenckell advertised a dance manual in the Åbo Tidningar newspaper that included "the latest dances performed in Stockholm" with their respective music. However, the work mentioned in the advertisement cannot be found in Frenckell's catalogs. Either the print run was small, or it was an import from Stockholm. The dance manual has apparently not survived. Based on the advertisement we know that the dance repertoire from the capital spread to the Finnish side of the realm as well.
Anders Lund the Younger’s music and dance book from Kokkola or Gamla Karleby, dated 1802, is apparently the oldest written document from Finland where both the dance descriptions and music are found in the same source. The book is handwritten and apparently intended for personal use. Kokkola, of course, is no closer to Suomenlinna than Stockholm, and we have no evidence that these particular dances were performed outside the author's social circle. On the other hand, the dances by Lundson or Lund "Junior" may have originated from Sweden or even farther abroad. Two of them ended up in the Sveaborg program.
Other dances come from Swedish printed and handwritten sources. Many of them are international in nature. Wilhelm Dahllöf, Rebecka Karlsson, and Anna Löfgren have recently found a source for the melody and dance related to Carl Michael Bellman's "Gustafs skål" poem. Sweden’s unofficial national anthem comes from a dance book celebrating the victory at the Battle of Kolín in 1757.
At the first ball of Société Helsinki, the Alexander's Ball, the dance program included Le Périgordine from a French dance book by Collinet, around 1815. Interestingly, the same dance can be found in a Swedish collection from thirty years earlier, Samling af de wackraste tourer. The real surprise comes from Visby regional archive. An anonymous and undated manuscript of dance instructions and music ended up in the archive as part of Mathias Klintberg's (1847–1932) collection. The last dance in the collection is called Hyva Paiva, possibly the only 18th century country dance with a Finnish name. Unfortunately, the collection provides no further information on this exceptional name choice.
Although the dance program for this event was chosen specifically from Sweden-Finland and the Gustavian era, some older and more international material also made its way into the program. "Grandmother's favorites" are likely to be favorites among the event attendees as well.
Designing the dance program has benefited immensely from the help of several organisations and individuals. The aforementioned Dahllöf, Karlsson and Löfgren as well as Peter Bohlin earn our special thanks. The same applies to the helpful staff at both The National Library of Finland and Sibelius Museum.
Lähteitä - Sources:
Bohlin, Peter 2001. Country Dances from a Swedish Perspective (1760–1820s). On Common Ground 3. Historical Dance Society. https://historicaldance.org.uk/wp-content/uploads/conferences/OnCommonGround3-Bohlin.pdf
Dansböcker. Svenskt Visarkiv. https://musikverket.se/svensktvisarkiv/dansbocker/
Hirn, Sven 1982. Våra danspedagoger och dansnöjen. Om undervisning och evenemang före 1914. Svenska litteratursällskapet i Finland, Helsinki.
Hoppu, Petri 1999. Symbolien ja sanattomuuden tanssi. Menuetti Suomessa 1700-luvulta nykyaikaan. Suomalaisen kirjallisuuden seura, Helsinki.
