Tanssiaisten tulee tietysti olla hauskat. Suunnittelemassamme tapahtumassa on kyseessä historiallinen pukeutuminen ja/tai historianelävöittäminen. Mikäli pukeutumiselle on rajattu tietyt raamit niin on vain loogista että muukin ohjelma vastaa suurin piirtein samaa aikahaarukkaa. Mikä tahansa viihdyttävä ohjelma ei siis tule kysymykseen; tapahtumasta ei haluttu toisintoa tästä That Mitchell and Webb Look -sarjan sketsistä. Tanssiohjelmaan haettiin empireajan tansseja alkuperäisine musiikkeineen. Emme kuitenkaan yrittäneet toisintaa sataprosenttisesti suomalaisia tanssiaisia vuodelta 1809 riittävän dokumentaation puuttuessa. Yleiseurooppalainen ja hieman laveammalla aikajänteellä toteutettu ohjelma tuntui parhaalta vaihtoehdolta.
Aleksanterin Baalin uusintapainosta varten tuotannossa haluamme pitää tietyt asiat samanlaisina kuin edellisellä kerralla mutta parantaa ja muuttaa tiettyjä asioita. Ensimmäisessä baalissa tanssit oli jaettu kolmeen sarjaan tanssien monimutkaisuuden perusteella. Tanssien haastavuuden mukainen jaottelu halutaan säilyttää jotta kaikille löytyy sopivaa tanssittavaa eikä koko vierasmäärää kuitenkaan saada kerralla vaatimattoman kokoiselle tanssilattialle. Aiemman kokemuksen perusteella päätimme kuitenkin rajata tanssit yksinkertaisiin ja monimutkaisempiin.
Yksinkertaiset tanssit sisältävät vähemmän muistettavia kuvioita eikä niiden tanssimiseen tarvita erityistä askeltekniikkaa. Myös musiikin rytmeistä kolmijakoinen valssi on rajattu pois. Yksinkertaiset tanssit ovat oiva valinta sellaisille baalivieraille, joilla on hyvin vähän tai ei lainkaan kokemusta historiallisesta tanssista, sekä vieraille jotka eivät halua kuormittaa muistikapasiteettiaan liikaa. Monimutkaisemmat tanssit taas saattavat sisältää pidempiä kuvioita ja niissä käytetään ajanmukaisia askelikkoja. Edelliseen vuoteen verrattuna keskitaso ja edistyneet on sulautettu yhteen, edellinen painottuu huomattavasti enemmän kuin jälkimmäinen. Monimutkaiset tanssit sopivat baalivieraille joilla on jo tanssikokemusta ja joille erilaiset rytmit ja tanssikuviot ovat myönteinen haaste.
Vieraat valitsevat jomman kumman haastavuustason ja osallistuvat illan aikana valitsemansa tason tansseihin. Tanssit on järjestetty tasojen mukaisiin sarjoihin. Edellisestä kerrasta poiketen tanssisarjoja on kaksi kumpaakin tasoa, joten vierailla on enemmän valinnanvaraa - tai enemmän tanssittavaa.
Tansseista noin puolet ovat vanhoja tuttuja edellisistä tanssiaisista ja toinen puoli uusia. Ohjelma koostuu edelleen eurooppalaisista säätyläistansseista, joista löytyy yksi tai useampi kirjallinen lähde 1780 - 1830. Vaikka valittu jakso on huomattavan pitkä ja sosiaalinen tanssi kehittyi huimasti sen aikana, on tanssikulttuurissa ja -tyyleissä silti merkittävää yhtenäisyyttä. Alkuperäislähteet tansseille ovat peräisin Ruotsista (ml. Suomi), Tanskasta, Saksasta, Englannista ja Skotlannista. Tansseista puolet on solatansseja, neljäsosa kotiljonkeja ja neljäsosa muita tansseja.
Tanssien musiikki on suurimmassa osassa tanssiin kuuluva, sen oma musiikki. Kahdessa tanssissa käytetään muita soveltuvia aikakauden sävellyksiä. Jos musiikista on olemassa aikalaissovitus, on sitä käytetty. Muutoin sovitus on muusikoiden oma, aikakauden musiikilliseen ilmaisuun sopiva.
 |
| Tanssilattialla, juhlien ensimmäinen vedos. On the dance floor at the first edition. Kuva/Photo: Markku Arvonen |
How do you design a program for a historical ball? How did it go and what did we learn during the process?
A ball is supposed to be fun.We conceived the ball as historical costuming and/or re-enactment event. If there is a dress code then one could suppose that the program also corresponds with the era we have in mind. So just any type of entertainment would not do; after all we didn't wish to recreate this sketch from That Mitchell and Webb Look. We wanted to use Empire era dances with their original music. We didn't, however, try to exactly replicate a Finnish ball from 1809 - sufficient documentation on the subject is still lacking. We felt that a more general approach was sufficient, limiting the choice of dances to Europe at the turn of the 19th century.
For the second edition of the Ball we would like to retain some aspects while developing and changing others. At the first edition dances were divided into three sets based on how challenging they were. We wanted to keep this kind of division in order to give all the guests something they would enjoy dancing and regulate the number of people on our modest-sized dance floor. Based on our experience we decided to divide the dances into two categories: simple and complicated.
Simple dances feature less figures and no special footwork. Dances in waltz time are also excluded from this category. Simple dances are good choice for guests who have little or no experience in historical dance and for guests who don't wish to burden their memory with too heavy material. Complicated dances may include longer figures and they should be done with period steps. Compared to last year this category is an amalgamation of intermediate and advanced level dances, with heavy emphasis on the former type. Complicated dances are well suited for guests who have prior dance experience and who find varying rhythms and dance figures to be a positive challenge.
Guests will choose either category and participate in dance accordingly. Dances are arranged to sets that correspond with the said categories. Unlike last time, however, there will be two sets for both categories, offering guests more to choose from - or simply more time to dance.
About half of the dances will be familiar from the previous ball and the other half will be new ones. The program still consists of European middle and upper-class dances and they all have one or more written source dating from 1780 to 1830. Although the chosen period is long and social dancing evolved rapidly during that time we can still argue that our dances share significant stylistic and cultural similarities. Original sources for the dances are from Sweden (incl. Finland), Denmark, Germany, England and Scotland. Half of the dances are longways English country dances, a quarter are cotillions and a quarter are other types of dances.
In most cases the music is the original that belongs to the dance. In two dances other suitable period compositions are used. We have used period arrangements of the music whenever possible. Otherwise the musicians have created a new arrangement that suits the musical idiom of the era.
