Reel-tanssit nauttivat yllättävää kansainvälistä suosiota 1800-luvun vaihteessa. Ne matkustivat ensin Englantiin, jossa niistä tuli joksikin aikaa osa säätyläistanssiaisten ohjelmistoa. Tanssimestarit eivät kuitenkaan olleet yhtä mieltä siitä kuinka soveliasta kansanmusiikin käyttö seurapiireissä on. Hyvin pian reelit matkustivat myös kauas pohjoiseen, joskaan ei tiettävästi herrasväen käyttöön. Suomalaiset talonpojat nimittäin ottivat tanssin omakseen. Koska heidän näkökulmastaan tanssi oli englantilainen, ruotsiksi den engelska dansen, kääntyi nimi suomeksi muotoon enkeliska.
Enkeliskan peruskuviot ovat enkeliskakierto tai “heinä” (englannin sanasta “hay”, joka ei kylläkään tarkoita heinää vaikka kuulostaa puhuttuna samalta) ja paikallaan tanssittava enkeliskahyppely. Skotlantilaisessa käytännössä nämä ovat reel ja setting. Ensin tanssitaan kahdeksan tahtia kiertoa, jota seuraa kahdeksan tahtia hyppelyä. Tätä toistetaan niin kauan kunnes koko sarja on tanssittu läpi. Kuvio ei muutu vaikka musiikin rytmi muuttuu.
Koska Aleksanterin baali elävöittää säätyläisjuhlaa, tanssitaan siellä enemmän empireajan Brittein saarten gentrifioitua reeliä muistuttavaa tanssia kuin suomalaista, kansanomaisempaa enkeliskaa. Empireajan enkeliska on tyypillisesti joko kolmelle tai neljälle tanssijalle. Aleksanterin baalissa tehdään myös kahdeksan tanssijan reel.
 |
| Longways Dance. Thomas Rowlandson SA. The Tate Gallery tate.org.uk |
Reel is a fast dance and dance music in duple time. Reel originated in Scotland and its history reaches back at least to the 16th century. In mid-18th century it became a standard to start a set of reels with a slower strathspey. At the end of the century the famous fiddler Niel Gow added yet another dance to the set: the last dance would be in triple or compound duple time, often a lively jig. This makes up the standard Empire era set: strathspey (moderate duple time), reel (fast duple time), jig (fast compound duple time).
Scottish reel dances enjoyed a surprising international popularity at the turn of the 19th century. First they traveled to England where they became a part of the bourgeoisie and even aristocratic balls for a time. Dancing masters had mixed opinions whether folk music was acceptable at polite society. Soon enough reeling also traveled a long way up north, although this time no evidence shows acceptance among the upper classes. Rather it was Finnish peasantry who took up reeling. From their point of view it was an English dance, called “den engelska dansen” in Swedish. Hence the vulgarized Finnish name of the dance, “enkeliska”.
The figures for reel are the proper reel itself (called hay in English), which is a travelling figure, and setting which is danced on spot. First dancers weave the reel figure for eight bars, then set for another eight bars. This structure is repeated as long as the reel set lasts. The figure doesn't change even though dance rhythm changes during the set.
Because Alexander’s Ball is a re-enactment of a high society event our reels resemble more the gentrified British reels of the era rather than actual Scottish or Finnish folk dancing. Usually Empire era reels were either for three or four dancers. At the ball also a reel for eight will be danced.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti