Enkeliska - Reel

Reel on tasajakoinen, nopea tanssi sekä siihen liittyvä musiikki, jonka historia Skotlannissa ulottuu ainakin 1500-luvulle. 1700-luvun puolivälissä yleistyi käytäntö aloittaa reel-sarja hitaammalla strathspeyllä. Kuuluisa viulisti Niel Gow lisäsi vuosisadan lopulla sarjaan vielä kuusi- tai kolmijakoisen tanssin, yleensä nopean jigin. Tästä muodostuu empireajan tyypillinen sarja: strathspey (keskitempoinen tasajakoinen), reel (nopea tasajakoinen), jig (nopea kuusijakoinen).

Reel-tanssit nauttivat yllättävää kansainvälistä suosiota 1800-luvun vaihteessa. Ne matkustivat ensin Englantiin, jossa niistä tuli joksikin aikaa osa säätyläistanssiaisten ohjelmistoa. Tanssimestarit eivät kuitenkaan olleet yhtä mieltä siitä kuinka soveliasta kansanmusiikin käyttö seurapiireissä on. Hyvin pian reelit matkustivat myös kauas pohjoiseen, joskaan ei tiettävästi herrasväen käyttöön. Suomalaiset talonpojat nimittäin ottivat tanssin omakseen. Koska heidän näkökulmastaan tanssi oli englantilainen, ruotsiksi den engelska dansen, kääntyi nimi suomeksi muotoon enkeliska.

Enkeliskan peruskuviot ovat enkeliskakierto tai “heinä” (englannin sanasta “hay”, joka ei kylläkään tarkoita heinää vaikka kuulostaa puhuttuna samalta) ja paikallaan tanssittava enkeliskahyppely. Skotlantilaisessa käytännössä nämä ovat reel ja setting. Ensin tanssitaan kahdeksan tahtia kiertoa, jota seuraa kahdeksan tahtia hyppelyä. Tätä toistetaan niin kauan kunnes koko sarja on tanssittu läpi. Kuvio ei muutu vaikka musiikin rytmi muuttuu.

Koska Aleksanterin baali elävöittää säätyläisjuhlaa, tanssitaan siellä enemmän empireajan Brittein saarten gentrifioitua reeliä muistuttavaa tanssia kuin suomalaista, kansanomaisempaa enkeliskaa. Empireajan enkeliska on tyypillisesti joko kolmelle tai neljälle tanssijalle. Aleksanterin baalissa tehdään myös kahdeksan tanssijan reel.

Longways Dance. Thomas Rowlandson SA.
The Tate Gallery tate.org.uk

Reel is a fast dance and dance music in duple time. Reel originated in Scotland and its history reaches back at least to the 16th century. In mid-18th century it became a standard to start a set of reels with a slower strathspey. At the end of the century the famous fiddler Niel Gow added yet another dance to the set: the last dance would be in triple or compound duple time, often a lively jig. This makes up the standard Empire era set: strathspey (moderate duple time), reel (fast duple time), jig (fast compound duple time).

Scottish reel dances enjoyed a surprising international popularity at the turn of the 19th century. First they traveled to England where they became a part of the bourgeoisie and even aristocratic balls for a time. Dancing masters had mixed opinions whether folk music was acceptable at polite society. Soon enough reeling also traveled a long way up north, although this time no evidence shows acceptance among the upper classes. Rather it was Finnish peasantry who took up reeling. From their point of view it was an English dance, called “den engelska dansen” in Swedish. Hence the vulgarized Finnish name of the dance, “enkeliska”.

The figures for reel are the proper reel itself (called hay in English), which is a travelling figure, and setting which is danced on spot. First dancers weave the reel figure for eight bars, then set for another eight bars. This structure is repeated as long as the reel set lasts. The figure doesn't change even though dance rhythm changes during the set.

Because Alexander’s Ball is a re-enactment of a high society event our reels resemble more the gentrified British reels of the era rather than actual Scottish or Finnish folk dancing. Usually Empire era reels were either for three or four dancers. At the ball also a reel for eight will be danced.

Contredanse française

Contredanse française, kotiljonki ja katrilli

Contredanse française eli ranskalainen kontratanssi on 1700-luvun lopulle ja 1800-luvun alulle tyypillinen seuratanssimuoto. Ranskalaiset kontratanssit ovat muodostelmaltaan tyypillisesti neljän parin neliöitä, ja Aleksanterin baalin tanssit kuuluvat tähän luokkaan. Kuvio muodostetaan siten että ensimmäinen pari asettuu lähimmäs muusikoita, selkä présenceen. Heistä katsottuna oikealla on toinen pari, vastapäätä kolmas ja heistä vasemmalle neljäs. Kuvio täytetään tässä järjestyksessä.

Kotiljonki koostuu säkeistöjen ja kertosäkeen vuorottelusta. Säkeistöt ovat perinteiset ja pysyvät samoina tanssista toiseen. Kotiljongit erottaa toisistaan siis jokaisen tanssin oma kertosäe.

Kotiljongissa on tyypillisesti yhdeksän säkeistöä, toisinaan enemmänkin. Säkeistöt tehdään ensin myötäpäivään pyörien, sitten takaisin vastapäivään lähtöpaikalle. Standardisäkeistöt ovat kaikkien piiri,  paripyörintä (oikeat ja vasemmat kädet), paripyörintä (molemmat kädet), daamien mylly (eli risti tai tähti), herrojen mylly (eli risti tai tähti), daamien piiri, herrojen piiri, paripyörintä (allemande-ote), ja uudelleen kaikkien piiri.

Säkeistöjen runsas määrä johtaa siihen että kotiljongin tanssiminen läpi voi viedä helposti yli kymmenen minuuttia. Aleksanterin baalissa kotiljongin kaikkia säkeistöjä ei tanssita.

Empirejan säätyläiskatrilli todennäköisesti kehittyi kotiljongista - periaatteessa katrilli on pelkkä kotiljongin kertosäe ilman säkeistöjä. Koska tällainen tanssi on taas sangen lyhyt empireajan katrillit tanssitaan usein monen tanssin sarjoina. Lisäksi katrillille on tyypillistä että neljästä parista kuvion tanssivat ensin kaksi paria toisten odottaessa, sitten jälkimmäiset kaksi toistavat saman kuvion. Tällaista rakennetta esiintyy myös 1800-luvun vaihteen kotiljongeissa, mutta useimmin kotiljongissa kaikki tanssivat koko ajan.

Lisäksi ranskalaisiin kontratansseihin kuuluu joukko rakenteeltaan ainutlaatuisia tai epäsäännöllisiä tansseja jotka eivät ole kotiljonkeja tai katrilleja. Aleksanterin baalissa tällainen on La Boulangère.

Natural Accidents in practicing Quadrille Dancing. George Cruickshank S.A.
Copyright Victoria & Albert Museum, collections.vam.ac.uk

Contredanse française, cotillion and quadrille

Contredanse française, the French contradance or French country dance, was a typical dance form at the late 18th century and early 19th century ballroom. The contradances are most often formed in sets of four couples in a square, and this the case in all contradances at Alexander's Ball.  The set is formed from the top: the first couple stand closest the presence, facing across the dancing space. The second couple is on their right, third couple faces the first couple and fourth couple is on the left from the first couple. The set is formed in this order.

Cotillion consists of various changes or verses followed by a main figure or chorus. The changes are usually always the same in all cotillions, so the differences between one cotillion and another are in the main figure. 

Cotillions tend to have nine changes, sometimes more. The changes rotate first clockwise, then back to place, counter-clockwise. The standard changes are the grand rond or great ring, partners swing (first right hands, then left),  partners turn (both hands), ladies' moulinet (hands across), gentlemen's moulinet (hands across), ladies' ring, gentlemen's ring, allemande (partners turn in allemande-hold) and the great ring again.

The large number of changes leads to a dance that can easily last over ten minutes. At Alexander's Ball only a selection of the changes will be danced, not the entire dance.

The gentrified quadrille of the Empire era is very likely to have evolved from cotillion. Technically a quadrille is a cotillion without the changes. Because this leads to a very short dance quadrilles are usually danced in suites. Another typical feature is that the two head couples dance the figures while others wait, then the side couples repeat the figures while head couples wait. This structure is sometimes found in late 18th century cotillions, too, but usually in cotillions everybody dances all the time.

In addition, there are French country dances that either have a unique or irregular structure and cannot be easily distinguished as cotillion or quadrille. At Alexander's Ball La Boulangère falls into this category.

Contredanse anglaise

Contredanse anglaise tai angleesi oli empireaikaan tultaessa jo todella vanha ja perinteinen tanssimuoto. Tanssin muodostelma on sola. Tanssitilan etuosasta katsoen parit muodostavat kaksi vastakkaista riviä: herrojen rivin oikealle ja daamien rivin vasemmalle. Kun parit katsovat salin etuosaan, kohti présencea, daamit ovat herransa oikealla puolella. Sola muodostetaan présencesta alkaen, eli ensimmäin pari asettuu lähelle muusikkoja ja seuraavat parit muodostavat solan heidän jälkeensä. Solaan voi mennä vain mukaan vain loppupäähän, eteen ei ole soveliasta kiilata.

Solatanssit ovat progressiivisia, eli parit etenevät uusille paikoille tanssin kuluessa. Progressio on joko kahden tai kolmen parin. Kahden parin progressiossa tanssivuoroja on kaksi, niin sanotut A- ja B-vuorot. Kolmen parin progressioissa on edellä mainittujen lisäksi myös C-vuoro. Lähinnä présencea, solan alussa on A-vuoroa tanssiva pari ja heistä seuraava on B-vuoroa tanssiva pari.

Aleksanterin baalissa kaikki aloittavat tanssin kuvion sisällä yhtä aikaa. Tätä varten ennen tanssin alkua solassa tehdään jako kahteen tai kolmeen, riippuen tanssin progressiotyypistä. Kahden parin progressiossa lähinnä présencea oleva pari on A-pari, ja tämän merkiksi he ottavat toisiaan kädestä. Seuraava pari on B, he eivät ota toisiaan kädestä. Heistä seuraava on A, ottavat kädestä, ja niin edelleen, kunnes koko sola on jaettu kahteen.

Kolmen parin progressiossa ensimmäinen pari on A, ja he ottavat molemmista käsistä kiinni. Toinen pari on B, he ottavat yhden käden otteen. Kolmas pari on C, he eivät ota käsiotetta. Seuraavana A, ja niin edelleen, kunnes koko sola on jaettu kolmeen.

Kahden parin progressio: A-pari ja heitä seuraava, yhden paikan alempana oleva B-pari muodostavat nelikon. Yksi tanssin kertaus siirtää A-parin yhden paikan solassa alas, pois présencesta. Yksi tanssin kertaus siirtää B-parin yhden paikan solassa ylös, kohti présencea. Muodostuu uusi nelikko, eli A-pari löytää alapuoleltaan uuden B-parin ja B-pari yläpuoleltaan uuden A-parin. Solan päädyssä, kun uutta paria ei tule enää vastaan, odotetaan yksi tanssin kertaus ja lähdetään takaisin tanssimaan toista vuoroa. Solan loppupäähän päästyään A-pari siis odottaa yhden kertauksen ja lähtee sitten solaa ylös B-parina. Samoin solan alkuun päästyään B-pari odottaa yhden kertauksen ja lähtee sitten solaa alas A-parina. Aleksanterin baalin tansseista La Périgordine tekee poikkeuksen; siinä tanssin kulku on varioitu kahden parin progressiosta.

Kolmen parin progressio: A-pari ja heitä alapuolella seuraavat B- ja C-parit muodostavat kuutoset. Yksi tanssin kertaus siirtää A- parin yhden paikan solassa alas, pois présencesta. Yksi tanssin kertaus siirtää B-parin ja C-parin yhden paikan solassa ylös, kohti présencea. B- ja C-vuorot vaihtuvat vuorokertauksin. Omaa A-paria lähempänä oleva pari on B ja kuutosten viimeinen pari on C. Solan loppupäässä A-pari tanssii yhden kertauksen vain B-parin kanssa (kun uutta C-paria ei enää ole vastassa) ja jää odottamaan kaksi kertausta. Tämän jälkeen he lähtevät solaa ylös, ensin C-parina. Solan alkupäässä , kun uutta A-paria ei tule enää vastaan ylöspäin liikkuville pareille, he jäävät odottamaan kaksi kertausta. Tämän jälkeen he lähtevät solaa alas A-parina. Aleksanterin baalissa aloittelijoille ei ole kolmen parin progression tansseja.

Aleksanterin baalissa solatanssin kesto riippuu tanssimestarin harkinnasta.

A Ball at Scarborough. Thomas Rowlandson 1820.
https://commons.wikimedia.org

Contredanse anglaise or longways country dance was an old and traditional dance form by the turn of the 19th century. The set is a longways formation for couples. If viewed from the top of the dancing space, the couples form two lines: gentlemen on right and ladies on left. When the couples face the presence ladies are on the right side of their gentlemen. The set is formed from the top, which means that the first couple to enter the set stand closest to the musicians and next couples join in after. You can only join in at the end, it would not be polite to queue-jump.

Longways country dances are progressive, which meand that couples move continuously to a new place in the set during the dance. The progression is either duple minor or triple minor. In duple minor dances couples are alternate between the so called A and B turns. In triple minor, there is also a C turn.

At Alexander's Ball everybody begins the dance at the same time. In order to achieve a fluent start the set is divided into twos or threes before dancing, depending on the type of progression. In duple minor the couple standing closest to the presence is A, and to signal this to others they hold hands. The next couple is B, they don't hold hands. Third couple will be the next A, holding hands, and so on, until the entire set is divided.

In triple minor dances the firs couple is A, and to signal this they hold both hands. The second couple is B, they hold one hand. Third couple is C, they don't hold hands. The next couple is the next A, holding both hands, and so on, until the entire set is divided in threes.

Duple minor dances: A couple and the B couple one place down make a set of four. Dancing the figures of the dance once through will move the A couple one place down, away from the presence. Dancing the figures of the dance once through will move the B couple one place up, towards the presence. Then a new set of four is formed; the A couple will meet a new B couple below them and the B couple will find a new A couple above. At both ends of the set, when there are no more new contrary couples to dance with, you will wait one repeat. Then you will start  moving back along the set using the opposite turn. Thus, having reached the bottom end of the set, A couple will stand waiting one repeat and then start advancing back up as a B couple. Conversely, having reached the top end of the set, B couple will stand waiting one repeat and then start advancing back down as an A couple. At Alexander's Ball La Périgordine makes an exception to the rule; the progression is a variation of the duple minor form.

Triple minor dances: A couple and the B and C couples below the A couple them make a set of six. Dancing the figures of the dance once through will move the A couple one place down, away from the presence. Dancing the figures of the dance once through will move both the B and C couples one place up, towards the presence. B and C alternate by turns: the couple closer to own A couple is always B and the couple furthest of the six dancers is always C. At the bottom of the set the A couple dances one repeat with a B couple only (as there is no C couple anymore further down) and will wait for two repeats. After this they will start going back up the set, as a C couple on the first repeat. At the top of the set when there are no A couples further up, the couple waits for two repeats. After this they will start going back down the se as an A couple. At Alexander's Ball there are no triple minor dances at beginners' level.

At Alexander's Ball the duration of longways country dances is determined by the dancing master.

Glossary

This is the English  Glossary for the Ball.
Tämä on tanssiaisten englanninkielinen sanasto. Katso suomenkielinen sanasto täältä.

Terminology is described especially Alexander's ball in mind and the glossary is by no means exhaustive. Some terms are period, some modern.

 At the turn of the 19th century dance technique and terminology were evolving rapidly. Some terms are similar in Baroque dance or classical ballet, but they do not necessarily share identical meanings.

Frontispiece from A Description of the Correct Method of Waltzing.
Thomas Wilson 1816.
Bibliothèque Nationale de France gallica.bnf.fr

Allemande, allemande turn: A turning dance figure in a two-hand hold. Typically you begin turning clockwise and then turn back counter-clockwise. The style of hold may be chosen by the dancers. In addition to the ones described below, experienced dancers may have used other holds as well.

• Simple solution: gentleman offers both hands (straight or crossed) at about waist level, lady places her hands in his.
• Classic solution: turning clockwise right shoulders meet, right arm extends behind partner's back, place left hand at small of your own back, then take hands. Turning counter-clockwise left shoulders meet. Easiest to achieve if you begin as if you were going to walk arm in arm, then just don't bend your arm but slip it behind your partner's back.
• Picturesque solution: turning clockwise offer right hand to partner at waist or chest level, then extend left arms to form a gate above you, fingertips meet. Turning counter-clockwise offer left hand.

Balancé: A setting step, usually begins moving right. Plié, step about the length of your foot right with right foot (on the ball of your foot or whole foot), straightening knee. Hold. Bring left foot next to right, plié. Repeat to left. Two balancés occupy two bars of music.

Balotté: A setting step. Starting on right: leap onto right foot and bring it down in front of left, extend left up behind; leap onto left, bringing it next to right behind, extend right up in front; leap onto right, left remains in air, not extended but neatly behind right ankle.

Cast, cast off: A turning (and possibly travelling) dance figure. Half a turn away from partner and/or dance set, in other words you turn your back to partner. Usually followed by moving to a new place in the set. For example in a longways country dance the A couple would cast off like this: They start facing each other. They then turn half a turn via the presence and move down the set, behind the backs of B couple to end up either below the B couple or, if the B couple moves away, at their place.

Chaîne anglaise: Rigths and lefts in English, usually refers to four dancers changing places in a circle. Often begins by changing place from left (give right hand to partner), then right (give left hand to neigbour). This can go once round (four changes), sometimes more, sometimes less or you can reverse the direction at some point to return to place.

Chassé: A vigorous variation of a skip-change from Empire era. The step can travel forward, backward or to the side. Performed starting with right, going forward: temps levé: Hop on left, extend right, step on right. Bring left just behind right, step on left. Step forward on right, plié. Hop on right, straightening knees, bring left from rear and extend it forward to prepare the next step.

Dos-à-dos: A circling figure performed with partner, called back-to-back in English. Usually done clockwise: Both dancers pass their partner from left (right shoulders), curve to own right (this is the back-to-back part of the figure) and retreat to own place (passing left shoulders). You don't change the direction you are facing during the figure.

Down, downhall: The area in dancing space furthest away from The Presence and musicians.

Jeté assemblé: A typical finishing punctuation to a step sequence. Plié, free foot takes a gentle running step (ie makes a leap or bound), plie and the now free foot extends to the side. Hop on supporting leg and on landing bring the extended free foot next to support leg.

Moulinet: "Mill" in French, the figure is called hands across in English. Often performed by four dancers in a square, first clockwise, then back to place counter-clockwise. Dancers place right hands in the middle, taking the hand of the opposite dancer. The mill rotates, changes directions (turning via free hand) and rotates left hands back. Sometimes called star in modern usage.

Plié: Bending the knees. In Empire era dances several steps are prepared by a modest plié, equivalent to demi-plié in classical ballet.

Poussette: A turning and travelling dance figure, "wheelbarrow". This figure is often used for changing places between two couples. Take two-hand hold with partner. One dancer first pushes (along a direct or a curved track) then pulls the other, at the same time moving to the desired new place in the set.

The Presence, la présence: The most important are in the dance space, the direction the dance is performed to. Also called uphall. During Empire era the musicians sit at the presence and around and near them are the best seats to watch the dance. The name comes from royal balls at court: the Presence remains at the King's seat, even if he is not there in person. See also Down.

Quadrille step: A typical step sequence for travelling. Temps levé, three chassés forward, jeté assemblé.

Rigaudon, pas de rigaudon: Embellishment, usually begins with right foot. Plié, hop on left, straightening the knees, extend right diagonally forward. Step right, back next to left. Extend left diagonally forward, step back next to right. Plié, jump on both feet. Duration is two bars of music, the hop and jump come on the downbeat of each bar.

Sauteuse-step, sauteuse-waltz: Step-unit with three steps. Plié, free fot takes a gentle running step (ie leaps), plié, step on free foot, straightening the knees, take another step and plié to prepare the next step.

Skip-change: Step-unit with three steps. Example: Step right forward, step left bringing it together with and behind of right, step right forward. Then the "change" would follow by stepping left forward, right together, right forward. In Empire era can be varied according to music. Stepping on whole foot in a stately and slow manner or with bounce to a more lively music. For the lively version see Chassé.

Temps levé, tems levé: A small hop on support leg, free foot extends forward. Next step begins by stepping on the extended foot.

Turnout: Turning feet out from the hips, away from parallel position. In Empire era dances a modest turnout of about 90 degrees is sufficient. Because the whole leg is in turnout, the knee should point to same direction as the toes. As turnout is an unusual posture it may take time to learn it.

Up, uphall: Same as The Presence. See also Down.

Walking step: Exactly what it sounds like, an ordinary step. Usually two steps fit into a bar of music in duple time and three into a bar in triple time. If the whole dance is done with walking steps then there is no need for turnout and feet can be kept parallel.

Waltz hold: Any hold the dancers use for waltz, often a two-hand hold; may be chosen by the dancers. For progressive waltz you can choose for example:

• Simple solution: hand in partner's hand. Gentleman offers the hand on lady's side to her and lady takes his hand with the hand at the gentleman's side.
• More elegant solution: ring hold. Gentleman puts the arm on the lady's side to her shoulder, the lady puts her arm on top of his. Free hands join in front to make a curve. (See Figure 1 in picture above.)
• Even more elegant solution: skating hold, back. Lady bends the arm that is not on gentleman's side behind her back. Gentleman takes the said had with his hand on the lady's side. Free hands join in front. (See Figure 2 in picture above.)

Waltz step: Step unit of three steps. Plié, free foot steps forward, straightening the knees, another step, a third step and an immediate plié to prepare the next step. The steps can taken so that only the toes and ball of the foot touch the floor (exept during pliés, when the whole foot is down). Notice that this step is very different from modern waltz steps. The rhythm, however, is the same. Thus Empire waltzes can be danced with modern steps.

Sanasto

Tämä on tanssiaisten suomenkielinen sanasto.
This is the Finnish Glossary for the Ball. See English Glossary here.

Termit on kuvattu erityisesti Aleksanterin baalia silmällä pitäen eikä sanasto ole tyhjentävä.  Osa termeistä on aikalaisia, osa moderneja.

1800-luvun vaihteessa tanssien tekniikka ja sitä kautta termien merkitys kehittyi nopeasti. Osa termeistä on samoja kuin vaikkapa barokkitanssissa tai baletissa, mutta merkitys ei automaattisesti ole yhtenevä.

Frontespiisi teoksesta A Description of the Correct Method of Waltzing.
Thomas Wilson 1816.
Bibliothèque Nationale de France gallica.bnf.fr

Alhaalla, alas: Tanssitilan perimmäinen osa, kauimpana présencesta ja muusikoista.

Allemande, allemande-pyörintä: Pyörivä tanssiliike kahden käden otteessa. Tyypillisesti ensin pyöritään kierros myötäpäivään ja sitten kierros vastapäivään. Allemande-ote on tanssijoiden valittavissa. Alla esitettyjen lisäksi kokeneet tanssijat olisivat 1800-luvun alussa voineet käyttää muunkinlaisia otteita.

• Yksinkertainen vaihtoehto: molemmat kädet parin kädessä. Herra ojentaa molemmat kädet (suoraan tai ristiin) noin vyötärön korkeudelle ja daami laskee kätensä herran käsille. 
• Klassinen vaihtoehto: takaristiote. Myötäpäivään pyörittäessä oikeat olat vastakkain, oikea käsi ojentuu parin selän taakse ja vasen käsi koukkuun oman selän taakse; paria käsistä kiinni. Vastapäivään pyörittäessä vasemmat olat. Asento on helpoin muodostaa aloittamalla muodostamaan käsikoukkuotetta, mutta sitten käsi suoristuukin ja menee parin selän taakse. 
• Kuvauksellinen vaihtoehto: ikkunaote. myötäpäivään pyörittäessä ojennetaan parille oikea käsi kättelyotteeseen vyötärön (tai rinnan) korkeudelle, vasemmat käsivarret nostetaan portiksi päiden yläpuolelle, sormet koskettavat. Vastapäivään pyörittäessä kätellään vasemmalla.

Aukikierto: Jalkojen kääntäminen lonkista alkaen pois paralleelista. Empireajan tansseissa jalat tyypillisesti käännetään auki siten, että jalat muodostavat 90 asteen (tai hiukan pienemmän) kulman. Koska jalka on kierretty auki koko pituudeltaan, tulee polven koukistuessa osoittaa samaan suuntaan kuin varpaiden. Aukikierto on epätavallinen asento ja saattaa vaatia pidempää harjoittelua.

Balancé: Koristeaskelikko, alkaa usein oikealle. Plié, astu jalanmitan päähän oikealle (päkiälle tai koko jalalle) oikealla jalalla, polvi suoristuen. Pysy. Tuo vasen jalka oikean viereen, plié. Toista vasemmalla vasemmalle. Vie kaksi tahtia musiikkia.

Balotté: Koristeaskelikko. Alkaen oikealla: hypähdä oikealle jalalle, tuoden sen vasemman eteen, ojenna vasen takana ilmaan; hypähdä vasemmalle jalalle, tuoden sen oikean taakse, ojenna oikea edessä ilmaan; hypähdä oikealle jalalle, vasen jää oikean nilkan taakse rennosti ilmaan.

Cast, cast off: Käännytään puoli kierrosta pois parista (ja/tai tanssikuviosta), ts käännetään parille selkä. Tätä tyypillisesti seuraa siirtyminen toiselle paikalle. Esimerkiksi solatanssissa A-parin cast off: alkutilanteessa pari katsoo toisiaan. He kääntyvät puoli kierrosta présencen kautta ja menevät B-parin selkien takaa B-parin paikalle tai B-parin alapuolelle.

Chaîne anglaise: Vuorokättely. Usein neljän tanssijan kuvio, jossa vaihdetaan paikkaa ensin vasemmalta (ojentaen oikeat kädet omalle parille) ja sitten oikealta (ojentaen vasemmat kädet naapurille). Tätä voidaan jatkaa koko kierros (neljä vaihtoa), toisinaan vähemmän, toisinaan enemmän tai samaa reittiä palataan takaisin.

Chassé: Vaihtoaskeleen lennokas empirevariaatio, muistuttaa baletin etenevää chasséta. Askelikko voi alkaa kummalla tahansa jalalla ja liikkua eteen, taakse tai sivulle. Oikealla jalalla suoraan eteenpäin: temps levé: Plié, hypähdä vasemmalla jalalla, ojenna oikea eteen ja astu sille. Astu vasen kiinni oikeaan, taakse. Astu oikealla eteen, plié. Hypähdä kevyesti oikealla polvet suoristuen, vasen liukuu oikean viereen ja ohi, aloittaakseen seuraavan askelikon.

Dos-à-dos: Seläkkäinmeno tanssiparin kanssa. Englanniksi back-to-back. Tyypillisesti tehdään myötäpäivään: Kumpikin tanssija lähtee ohittamaan parin etuviistoon vasemmalta (oikeat olat), kaarretaan omalle oikealle (selät vastakkain) ja peruutetaan (vasemmat olat) takaisin omalle paikalle. Rintamasuunta pysyy koko ajan samana. Kumpikin tanssija piirtää lattiaan ylhäältä katsottuna suunnikkaan, josta toisinaan käytetty suomalainen nimitys salmiakki.

Jeté assemblé: Tyypillinen lopetus askelsarjalle. Plié, vapaa jalka ottaa kevyen juoksuaskeleen (ts. hyppää vapaalle jalalle), plié ja vapaaksi jäävä jalka ojentuu sivulle. Hyppää tukijalalla ja alastulossa tuo sivulle ojentunut jalka tukijalan viereen.

Katrilliaskelsarja: Tyypillinen askelsarja liikkumiseen: temps levé, kolme etenevää chasséta, jeté assemblé.

Kävelyaskel: juuri sitä miltä kuulostaakin, eli tavallinen askel. Tyypillisesti tasajakoisen musiikin tahtiin mahtuu kaksi kävelyaskelta ja kolmijakoisen musiikin tahtiin kolme. Jos koko tanssi tehdään kävelyaskelin ei tarvitse kiertää auki vaan jalat pidetään paralleelissä.

Moulinet: Usein neljän tanssijan kuvio, joka pyörii ensin myötä-, sitten vastapäivään; "mylly". Neljän tanssijaa neliössä ojentavat oikean kätensä kuvion keskelle ja tarttuvat vastapäistä kädestä. Kuvio pyörii ensin myötäpäivään, sitten vaihtaa suuntaa vapaan käden kautta. Vasemmat kädet keskelle, pyörii alkuperäisille paikoille. Moderni usein käytetty termi on tähti.

Plié: Polvien koukistaminen. Empireajan tansseissa monet askelikot pohjustetaan pienellä pliéllä (vastaa klassisen baletin demi-pliétä).

Poussette: Kääntyvä ja liikkuva tanssikuvio, "kottikärryt". Tällä kuviolla usein saadaan kaksi paria vaihtamaan keskenään paikkaa. Kahden käden ote tanssiparin kanssa. Toinen parista ensin työntää (suoraan tai kaartaen) pariaan eteenpäin ja sitten vetää taaksepäin, samalla liikkuen uudelle paikalle kuviossa.

Présence: Tanssitilan tärkein osa, suunta johon tanssi esitetään. Kutsutaan myös nimellä uphall tai suomeksi ylhäällä. Empireaikana täällä istuvat muusikot ja muusikoiden lähellä sijaitsevat parhaat paikat tanssin katselemiseen. Nimi johtuu hallitsijan paikasta hovitanssiaisista; läsnäolo pysyi vaikka hallitsija ei omassa persoonassaan olisikaan istunut paikallaan. Ks myös Ylhäällä ja Alhaalla.

Rigaudon, pas de rigaudon: Koristeaskelikko, alkaa usein oikealle. Plié, hypähdä vasemmalla jalalla polvi suoristuen, ojenna oikea etuviistoon. Astu oikealla jalalla takaisin vasemman viereen. Nosta vasen jalka etuviistoon ja astu sillä oikean viereen. Plié, tasajalkahyppy. Vie kaksi tahtia musiikkia, hypyt tulevat tahtien ykkösille.

Sauteuse-askel, sauteuse-valssi: Kolmen etenevän askeleen askelikko. Plié, vapaa jalka ottaa kevyen juoksuaskeleen (ts. hyppää vapaalle jalalle), plié,  astu vapaalla jalalla askel polvi suoristuen, toinen askel ja plié (jonka aikana vapaa jalka liukuu tukijalan viereen ja valmistautuu seuraavaan askelikkoon).

Temps levé, tems levé: Kevyt hypähdys tukijalalla, vapaa jalka ojentuu eteen. Seuraava askel alkaa astumalla ojentuneelle jalalle.

Vaihtoaskel: kolmen askeleen askelikko, esimerkiksi: oikea askel astuu etenevän askeleen, vasen astuu oikean taakse, oikea astuu etenevän askeleen. Seuraavaksi tulisi "vaihto", eli vasen etenee, oikea taakse, vasen etenee. Empireajan tansseissa voidaan tanssia musiikista riippuen rauhallisesti koko jalalle tai kevyesti hypähtämällä. Hypähtäen tanssitusta askelikosta ks Chassé.

Valssiaskel: Kolmen etenevän askeleen askelikko. Plié, astu vapaalla jalalla askel polvi suoristuen, toinen askel, kolmas askel ja plié (jonka aikana vapaa jalka liukuu tukijalan viereen ja valmistautuu seuraavaan askelikkoon). Askeleet voi ottaa siten että kantapää ei koske lattiaan (paitsi pliéen aikana). Huomioi että empireajan valssiaskel on hyvin erilainen verrattuna vaikka suomalaisen lavavalssin askeleeseen. Musiikin rytmi on kuitenkin sama, joten empireajan valssimusiikkiin voi tanssia moderneilla askeleilla.

Valssiote: Mikä tahansa tanssiote jolla pari tanssii valssia, usein kahden käden ote; tanssijoiden valittavissa. Etenevään valssiin soveltavat esimerkiksi:

• Yksinkertainen vaihtoehto: käsi parin kädessä. Herra ojentaa daamin puoleisen käden noin vyötärön korkeudelle ja daami laskee herran puoleisen kätensä herran kädelle.
• Hieman koristeellisempi vaihtoehto: ympyräote. Herra laittaa daamin puoleisen käsivartensa daamin hartioille, daami herranpuoleisen käsivartensa herran hartioille, herran käsivarren päälle. Vapaat kädet edestä kiinni, kannatellaan niitä sulavassa kaaressa. (Ks. pari 1 yläpuolisessa kuvassa.)
• Vielä koristeellisempi vaihtoehto: luisteluote takaa. Daami koukistaa käsivarren joka ei ole herran puolella selkänsä taakse. Herra tarttuu daamin puoleisella kädellä tähän käteen. Vapaaksi jäävät kädet edestä kiinni. (Ks. pari 2 yläpuolisessa kuvassa.)

Ylhäällä, ylös: Sama kuin présence. Ks myös Alhaalla.

Etiketti - Etiquette

Käyttäytymistä empireajan tanssiaisissa sitoi tarkka etiketti. Monet aikakauden säännöistä eivät tee tanssiaisista 2010-luvulla erityisen nautittavia, joten noudatamme hieman muokattuja käytössääntöjä.

Tanssiminen on iloinen ja juhlallinen teko. Sen on tarkoitus tuottaa mielihyvää niin tanssijoille kuin mahdolliselle yleisöllekin. Muita läsnäolijoita ja juhlaa kunnioitetaan kohteliaalla ja maltillisella käytöksellä. Häiritsevä käyttäytyminen on kielletty. 

Aleksanterin baalissa on jatkuva sekahaku, eli kuka tahansa saa pyytää ketä tahansa tanssimaan. Tanssiparin voi sopia etukäteen ja merkitä sen omaan tanssikorttiin - tällä tavoin säästyy parin etsimiseltä viime hetkellä kun tanssimestari ilmoittaa tanssin. Parin voi kuitenkin aivan hyvin löytää vasta juuri ennen tanssin alkua. Jos paria ei löydy, nosta kätesi kuin pyytääksesi puheenvuoroa. Näin tanssimestari ja toiset vapaana olevat tanssijat huomaavat että haluat tanssia ja tilanne voidaan korjata. Jos kaikki tanssikuviot ovat täynnä (näin voi käydä etenkin ranskalaisissa kontratansseissa) ja haluaisit kovin tanssia juuri tämän koreografian, pyydä tanssimestarilta uusintaa. Ajan salliessa jotkin tanssit voidaan tanssia kahdesti.

Mikäli et tahdo tanssia, ainoastaan katsella, niin istuminen on melko hyvä merkki ettet ole heti menossa tanssilattialle. Odottavan näköisenä seisominen salin laidalla taas viestittää päinvastaista. Tanssisali on tanssisali - älä järkyty jos sinua pyydetään tanssimaan! Voit myös kieltäytyä.

Jos olet hiukan epävarma muistatko tanssin voi olla hyvä ajatus valita kokeneempi tanssipari. Ennen tanssien alkua varmasti tarjoutuu tilaisuuksia keskustella ja tutustua. Tätä kautta voi löytää itselleen myös osaavan tanssittajan. Toisaalta jos koet tanssin sujuvan rutiinilla on kohteliasta hakea myös aloittelevia tanssijoita ja varmistaa omalta osaltaan kaikille miellyttävät juhlat.

Tanssiessa tapahtuu aina virheitä, kukaan ei muista täydellisesti kaikkea. Tämä ei ole vaarallista eikä virheistä tarvitse erikseen huomauttaa. Toki omaa ja muiden tanssikokemusta parantaa se, että tansseihin on valmistautunut ja tietää mitä on tekemässä.

Empireajan tanssien roolit ovat lähes poikkeuksetta sukupuolittuneita, tansseissa on herroja ja daameja. Baalissa tämä viittaa vain rooliin koreografiassa. Herran ja daamin osat perustuvat tanssijan omaan toiveeseen tanssia tietyllä paikalla, eivät esimerkiksi asuun, omaan tai muiden kokemukseen tanssijan sukupuolesta jne.

Tanssiaisasulle asetettiin tarkkoja säädöksiä, ja yllättäen nämä lisäävät mukavuutta ja turvallisuutta  nykyäänkin. Tanssiessa käytetään matalia kenkiä. Vaikka matkalla baaliin käyttäisitkin saappaita (hyvin järkevää Suomen talvikelissä), ne tulee vaihtaa tanssikenkiin. Sen sijaan hansikkaat kuuluvat tanssiaisasuun eikä niitä riisuta tanssin ajaksi. Paitsi tyylikkäät, myös käytännölliset. Mikäli ponnistukset tanssilattialla saavat hipiäsi hehkumaan on hyvä pitää mukana ainakin yhtä nenäliinaa, johon voit kuivata helmeilevän otsasi.

Herrat joilla on oikeus kantaa miekkaa eivät tuo sitä eteistä pidemmälle. Kaksikolkkahattu on muodikas, mutta sekään ei kuulu tanssilattialle. Lähtökohtaisesti herrat eivät tanssi paitahihasillaan vaikka heillä olisi kuuma. Daamit puolestaan voivat halutessaan käyttää juhlissa laahuksellista pukua, mutta tanssiessa laahus ei voi olla alhaalla. Tanssimestari suosittelee joko irtolaahusta tai sitten laahus on neulattava ylös tai kiinnitettävä lenkillä ranteeseen ennen tanssia.

A broad hint of not meaning to Dance. James Gillray 1804. austenprose.com

Behaviour at Empire era balls was strictly bound by etiquette. Several period rules do not add to a pleasurable experience in a present day setting so we follow a somewhat modified code of conduct.

Dancing is a joyful and celebratory act. It is meant to provide pleasure for both dancers and audience members alike. Other participants and the feast should be honoured with polite and sober behaviour. Disturbing behaviour and harassment is strictly forbidden.

At Alexander's Ball anyone can ask anyone to dance. You can agree on dancing together beforehand and write each other's names on your dance card. This way you will be spared the last moment call for a partner when dancing is about to begin. It is, however, perfectly alright to choose a partner just before the dance. If you haven't found a partner you should raise your hand. This way the dancing master and other available dancers will know you wish to participate. If dance sets are full (this might happen especially with French contradances) but you would really like to dance this choreography, ask the dancing master for an encore. Time permitting, some dances may be danced twice.

If you do not wish to dance but rather just look then sitting down might be a good sign to let others know you are not too eager to join in. On the other hand, standing at the edge of the dance floor and expectantly measuring the room with your eyes will definitely show you are interested in dancing. Ballroom is a place to dance in, so don't be shocked if you are invited to dance. You may also decline if you wish.

If you are a bit uncertain whether you remember the dance it might be a good idea to look for a more experienced partner. Before dancing begins there is good time to meet and mingle - an excellent opportunity to find an able partner. Conversely, if you are confident in dancing it is polite to ask beginners to dance, too. This in part creates a pleasant ball for everybody.

Mistakes happen and no-one remembers everything, all the time. This is not fatal and you don't need to point out mistakes. Of course it will add to everyone's enjoyment, including your own, if you come prepared and know beforehand what you are going to do.

Empire era dances are almost always gendered which means there are ladies and gentlemen dancing. At the ball this will only refer to a role in the choreography. The roles of gentleman and lady are based on dancers' wishes to dance a certain part, and they don't necessarily correspond to dancers' choice of dress or their perceived or known genders.

Ball attire was strictly regulated and rather surprisingly the rules actually add to the comfort and safety of modern dancers, too. You should wear flat shoes with little or no heel. Although you may arrive to the ball wearing boots (very sensible during winter in Finland) you should change to dance shoes indoors. Conversely, gloves are an essential part of your ensemble - both stylish and practical. You are not supposed to remove them during dance. If the exertions on the dance floor make your complexion glow you should carry at least one handkerchief and use it to dry your dribbling brow.

Gentlemen who are entitled to carry a dress sword should not bring the blade any further indoors than the cloakroom. A bicorn hat is fashionable but should not be taken to the ballroom. In principle, gentlemen don't take their jackets off even if they feel hot. Ladies, on the other hand, may wear a trained evening gown, but they are not to dance wearing the train down. Dancing master advises to wear a detachable train or the train should be gathered and pinned up or attached to a wrist-loop before dancing.

Empireajan tanssityyli - Empire Era Dance Style

Empireajan säätyläistanssiaiset olivat ensisijaisesti sosiaalisia tapahtumia. Tanssi mahdollisti seurustelun, oman osaamisen (sekä parhaiden asujen) esittelemisen ja ylipäätään tanssi kokosi ihmiset yhteen miellyttävän ajanvietteen ja taiteen pariin. Tyypillisesti empiretanssiaisten ohjelmisto koostuu ryhmätansseista jotka tanssitaan parin kanssa, ja tätä periaatetta myös Aleksanterin baali suurimmilta osin noudattaa.

Tanssiasento on hyvin suora ja ryhdikäs. Jalat tulisi askelikoilla tanssittaessa kiertää auki noin 90 astetta. Pää pysyy pystyssä; varpaiden (tai katonreunan) katseleminen on epäkohteliasta. Empireajan tanssityyli on hyvin energinen mutta askeleet tulee silti artikuloida tarkasti. Tavallaan aiempien vuosikymmenien seremoniallisuus on antamassa tilaa uuden vuosisadan kevyemmälle otteelle, mutta tekninen tarkkuus ja hienostuneisuus säilyvät. Askelia otettaessa ensin laskeutuvat varpaat ja päkiä, viimeisenä kanta. Kädet ovat rennot mutteivät veltot, eivätkä ne nouse ylös-alas musiikin tai liikkeen mukana.

Tanssin kuviot tulee ajoittaa musiikkiin. Tyypillisesti seuratanssien musiikki koostuu neljän tai kahdeksan tahdin fraaseista ja tanssin kuviot istuvat musiikkiin. Toisin sanoen kuvio alkaa fraasin alussa ja päättyy fraasin lopussa ja koko aika on tarkoitus käyttää kuvion tekemiseen. Kuulostaa itsestäänselvältä, mutta riskinä on myöhästyminen tai ennakointi. Kuvio on valmis vasta kun fraasi päättyy, eikä tanssijoiden liikkeen ole tarkoitus loppua aiemmin.

Koska tanssi on sosiaalinen tapahtuma, on toisten huomioiminen ensiarvoisen tärkeää. Paria tulee katsoa silmiin eikä hymyily ole haitaksi. Tanssiessa usein pidetään kädestä ja valssissa löytyy jo vienti ja seuraaminen. Kontakti muodostetaan pehmeästi mutta varmasti - kukaan ei purista ketään. Mikäli tanssi alkaa tuntua tutulta, voi myös kohteliaasti keskustella parin ja muiden lähellä olevien kanssa. Mutta vain siten ettei seurustelu koidu koreografian kohtaloksi! Tanssiaiset olivat myös naimattomille nuorille mahdollisuus seurustella keskenään. Vaikka empireajan tanssit eivät ole erityisen intiimejä vaan pikemminkin yhteisöllisiä, oli tilanne silti vapautuneempi ja esiliinat kauempana kuin tavallisesti.

Ennen kaikkea tanssin on tarkoitus olla hauskaa. Tanssi on yhteisöllinen, parhaimmillaan euforinen kokemus. Aleksanterin baalin tanssilattiasta toivottavasti muodostuu tila jossa tutkittu ja harjoiteltu historiallinen materiaali herää iloisella tavalla eloon.

Frontespiisi Edward Jonesin valssikokoelmaan.
Frontespiece for a collection of waltzes by Edward Jones.
Thomas Rowlandson 1806.
janeaustensworld.wordpress.com

Empire era balls were first and foremost social events. Dancing enabled socializing, showing off your skills (and clothing) and simply brought people together for a pleasant pastime to enjoy a shared art-form. Typically the programs would consist of group dances danced with a partner and this is the principal guideline for Alexander's Ball as well.

The posture is very upright. If using other than plain walking steps the feet should be turned out to form a 90 degree angle. Head is held erect but level; looking at your feet or the ceiling would be impolite. The dance style of the era is energetic but steps must be articulated neatly. In a way the more ceremonial dance forms of previous decades were giving way to a lighter style of the new century, but technical precision and elegance remained. When taking steps you should first land on your toes and the ball of your foot, heel landing last. Hands and arms are relaxed but not limp, and they don't move up and down with music or other body movements.

Dance figures are timed to music. Typically ballroom music consists of four or eight bar phrases and dance figures are tailored to match. In other words a dance figure commences at the beginning of a musical phrase and ends when the phrase ends. This sounds rather self-evident but there is a danger of being late or arriving early. The figure is finished together with the phrase and dancers should not end their movements in advance.

Because dancing is a social event it is vitally important to pay attention to and acknowledge others. You should maintain eye contact with your partner and smiling doesn't hurt either. While dancing, you often hold hands and in waltz you should lead or follow. Physical contact should be created softly but firmly - nobody squeezes anyone. If the choreography begins to feel familiar you can hold up a polite conversation with your partner and others who are close - but not at the cost of the choreography! Balls were also an opportunity for unmarried young people to meet and greet. Although Empire era dances are more communal than intimate they still create relaxed situations and chaperones are further away than usual.

The most important thing is that dancing should be fun. Dance is a communal experience - and at its best euphoric. We hope that the dance floor at Alexander's Ball will be a space where historical research and hours of practice come alive in joyful way.