Etiketti - Etiquette

Käyttäytymistä empireajan tanssiaisissa sitoi tarkka etiketti. Monet aikakauden säännöistä eivät tee tanssiaisista 2010-luvulla erityisen nautittavia, joten noudatamme hieman muokattuja käytössääntöjä.

Tanssiminen on iloinen ja juhlallinen teko. Sen on tarkoitus tuottaa mielihyvää niin tanssijoille kuin mahdolliselle yleisöllekin. Muita läsnäolijoita ja juhlaa kunnioitetaan kohteliaalla ja maltillisella käytöksellä. Häiritsevä käyttäytyminen on kielletty. 

Aleksanterin baalissa on jatkuva sekahaku, eli kuka tahansa saa pyytää ketä tahansa tanssimaan. Tanssiparin voi sopia etukäteen ja merkitä sen omaan tanssikorttiin - tällä tavoin säästyy parin etsimiseltä viime hetkellä kun tanssimestari ilmoittaa tanssin. Parin voi kuitenkin aivan hyvin löytää vasta juuri ennen tanssin alkua. Jos paria ei löydy, nosta kätesi kuin pyytääksesi puheenvuoroa. Näin tanssimestari ja toiset vapaana olevat tanssijat huomaavat että haluat tanssia ja tilanne voidaan korjata. Jos kaikki tanssikuviot ovat täynnä (näin voi käydä etenkin ranskalaisissa kontratansseissa) ja haluaisit kovin tanssia juuri tämän koreografian, pyydä tanssimestarilta uusintaa. Ajan salliessa jotkin tanssit voidaan tanssia kahdesti.

Mikäli et tahdo tanssia, ainoastaan katsella, niin istuminen on melko hyvä merkki ettet ole heti menossa tanssilattialle. Odottavan näköisenä seisominen salin laidalla taas viestittää päinvastaista. Tanssisali on tanssisali - älä järkyty jos sinua pyydetään tanssimaan! Voit myös kieltäytyä.

Jos olet hiukan epävarma muistatko tanssin voi olla hyvä ajatus valita kokeneempi tanssipari. Ennen tanssien alkua varmasti tarjoutuu tilaisuuksia keskustella ja tutustua. Tätä kautta voi löytää itselleen myös osaavan tanssittajan. Toisaalta jos koet tanssin sujuvan rutiinilla on kohteliasta hakea myös aloittelevia tanssijoita ja varmistaa omalta osaltaan kaikille miellyttävät juhlat.

Tanssiessa tapahtuu aina virheitä, kukaan ei muista täydellisesti kaikkea. Tämä ei ole vaarallista eikä virheistä tarvitse erikseen huomauttaa. Toki omaa ja muiden tanssikokemusta parantaa se, että tansseihin on valmistautunut ja tietää mitä on tekemässä.

Empireajan tanssien roolit ovat lähes poikkeuksetta sukupuolittuneita, tansseissa on herroja ja daameja. Baalissa tämä viittaa vain rooliin koreografiassa. Herran ja daamin osat perustuvat tanssijan omaan toiveeseen tanssia tietyllä paikalla, eivät esimerkiksi asuun, omaan tai muiden kokemukseen tanssijan sukupuolesta jne.

Tanssiaisasulle asetettiin tarkkoja säädöksiä, ja yllättäen nämä lisäävät mukavuutta ja turvallisuutta  nykyäänkin. Tanssiessa käytetään matalia kenkiä. Vaikka matkalla baaliin käyttäisitkin saappaita (hyvin järkevää Suomen talvikelissä), ne tulee vaihtaa tanssikenkiin. Sen sijaan hansikkaat kuuluvat tanssiaisasuun eikä niitä riisuta tanssin ajaksi. Paitsi tyylikkäät, myös käytännölliset. Mikäli ponnistukset tanssilattialla saavat hipiäsi hehkumaan on hyvä pitää mukana ainakin yhtä nenäliinaa, johon voit kuivata helmeilevän otsasi.

Herrat joilla on oikeus kantaa miekkaa eivät tuo sitä eteistä pidemmälle. Kaksikolkkahattu on muodikas, mutta sekään ei kuulu tanssilattialle. Lähtökohtaisesti herrat eivät tanssi paitahihasillaan vaikka heillä olisi kuuma. Daamit puolestaan voivat halutessaan käyttää juhlissa laahuksellista pukua, mutta tanssiessa laahus ei voi olla alhaalla. Tanssimestari suosittelee joko irtolaahusta tai sitten laahus on neulattava ylös tai kiinnitettävä lenkillä ranteeseen ennen tanssia.

A broad hint of not meaning to Dance. James Gillray 1804. austenprose.com

Behaviour at Empire era balls was strictly bound by etiquette. Several period rules do not add to a pleasurable experience in a present day setting so we follow a somewhat modified code of conduct.

Dancing is a joyful and celebratory act. It is meant to provide pleasure for both dancers and audience members alike. Other participants and the feast should be honoured with polite and sober behaviour. Disturbing behaviour and harassment is strictly forbidden.

At Alexander's Ball anyone can ask anyone to dance. You can agree on dancing together beforehand and write each other's names on your dance card. This way you will be spared the last moment call for a partner when dancing is about to begin. It is, however, perfectly alright to choose a partner just before the dance. If you haven't found a partner you should raise your hand. This way the dancing master and other available dancers will know you wish to participate. If dance sets are full (this might happen especially with French contradances) but you would really like to dance this choreography, ask the dancing master for an encore. Time permitting, some dances may be danced twice.

If you do not wish to dance but rather just look then sitting down might be a good sign to let others know you are not too eager to join in. On the other hand, standing at the edge of the dance floor and expectantly measuring the room with your eyes will definitely show you are interested in dancing. Ballroom is a place to dance in, so don't be shocked if you are invited to dance. You may also decline if you wish.

If you are a bit uncertain whether you remember the dance it might be a good idea to look for a more experienced partner. Before dancing begins there is good time to meet and mingle - an excellent opportunity to find an able partner. Conversely, if you are confident in dancing it is polite to ask beginners to dance, too. This in part creates a pleasant ball for everybody.

Mistakes happen and no-one remembers everything, all the time. This is not fatal and you don't need to point out mistakes. Of course it will add to everyone's enjoyment, including your own, if you come prepared and know beforehand what you are going to do.

Empire era dances are almost always gendered which means there are ladies and gentlemen dancing. At the ball this will only refer to a role in the choreography. The roles of gentleman and lady are based on dancers' wishes to dance a certain part, and they don't necessarily correspond to dancers' choice of dress or their perceived or known genders.

Ball attire was strictly regulated and rather surprisingly the rules actually add to the comfort and safety of modern dancers, too. You should wear flat shoes with little or no heel. Although you may arrive to the ball wearing boots (very sensible during winter in Finland) you should change to dance shoes indoors. Conversely, gloves are an essential part of your ensemble - both stylish and practical. You are not supposed to remove them during dance. If the exertions on the dance floor make your complexion glow you should carry at least one handkerchief and use it to dry your dribbling brow.

Gentlemen who are entitled to carry a dress sword should not bring the blade any further indoors than the cloakroom. A bicorn hat is fashionable but should not be taken to the ballroom. In principle, gentlemen don't take their jackets off even if they feel hot. Ladies, on the other hand, may wear a trained evening gown, but they are not to dance wearing the train down. Dancing master advises to wear a detachable train or the train should be gathered and pinned up or attached to a wrist-loop before dancing.

Empireajan tanssityyli - Empire Era Dance Style

Empireajan säätyläistanssiaiset olivat ensisijaisesti sosiaalisia tapahtumia. Tanssi mahdollisti seurustelun, oman osaamisen (sekä parhaiden asujen) esittelemisen ja ylipäätään tanssi kokosi ihmiset yhteen miellyttävän ajanvietteen ja taiteen pariin. Tyypillisesti empiretanssiaisten ohjelmisto koostuu ryhmätansseista jotka tanssitaan parin kanssa, ja tätä periaatetta myös Aleksanterin baali suurimmilta osin noudattaa.

Tanssiasento on hyvin suora ja ryhdikäs. Jalat tulisi askelikoilla tanssittaessa kiertää auki noin 90 astetta. Pää pysyy pystyssä; varpaiden (tai katonreunan) katseleminen on epäkohteliasta. Empireajan tanssityyli on hyvin energinen mutta askeleet tulee silti artikuloida tarkasti. Tavallaan aiempien vuosikymmenien seremoniallisuus on antamassa tilaa uuden vuosisadan kevyemmälle otteelle, mutta tekninen tarkkuus ja hienostuneisuus säilyvät. Askelia otettaessa ensin laskeutuvat varpaat ja päkiä, viimeisenä kanta. Kädet ovat rennot mutteivät veltot, eivätkä ne nouse ylös-alas musiikin tai liikkeen mukana.

Tanssin kuviot tulee ajoittaa musiikkiin. Tyypillisesti seuratanssien musiikki koostuu neljän tai kahdeksan tahdin fraaseista ja tanssin kuviot istuvat musiikkiin. Toisin sanoen kuvio alkaa fraasin alussa ja päättyy fraasin lopussa ja koko aika on tarkoitus käyttää kuvion tekemiseen. Kuulostaa itsestäänselvältä, mutta riskinä on myöhästyminen tai ennakointi. Kuvio on valmis vasta kun fraasi päättyy, eikä tanssijoiden liikkeen ole tarkoitus loppua aiemmin.

Koska tanssi on sosiaalinen tapahtuma, on toisten huomioiminen ensiarvoisen tärkeää. Paria tulee katsoa silmiin eikä hymyily ole haitaksi. Tanssiessa usein pidetään kädestä ja valssissa löytyy jo vienti ja seuraaminen. Kontakti muodostetaan pehmeästi mutta varmasti - kukaan ei purista ketään. Mikäli tanssi alkaa tuntua tutulta, voi myös kohteliaasti keskustella parin ja muiden lähellä olevien kanssa. Mutta vain siten ettei seurustelu koidu koreografian kohtaloksi! Tanssiaiset olivat myös naimattomille nuorille mahdollisuus seurustella keskenään. Vaikka empireajan tanssit eivät ole erityisen intiimejä vaan pikemminkin yhteisöllisiä, oli tilanne silti vapautuneempi ja esiliinat kauempana kuin tavallisesti.

Ennen kaikkea tanssin on tarkoitus olla hauskaa. Tanssi on yhteisöllinen, parhaimmillaan euforinen kokemus. Aleksanterin baalin tanssilattiasta toivottavasti muodostuu tila jossa tutkittu ja harjoiteltu historiallinen materiaali herää iloisella tavalla eloon.

Frontespiisi Edward Jonesin valssikokoelmaan.
Frontespiece for a collection of waltzes by Edward Jones.
Thomas Rowlandson 1806.
janeaustensworld.wordpress.com

Empire era balls were first and foremost social events. Dancing enabled socializing, showing off your skills (and clothing) and simply brought people together for a pleasant pastime to enjoy a shared art-form. Typically the programs would consist of group dances danced with a partner and this is the principal guideline for Alexander's Ball as well.

The posture is very upright. If using other than plain walking steps the feet should be turned out to form a 90 degree angle. Head is held erect but level; looking at your feet or the ceiling would be impolite. The dance style of the era is energetic but steps must be articulated neatly. In a way the more ceremonial dance forms of previous decades were giving way to a lighter style of the new century, but technical precision and elegance remained. When taking steps you should first land on your toes and the ball of your foot, heel landing last. Hands and arms are relaxed but not limp, and they don't move up and down with music or other body movements.

Dance figures are timed to music. Typically ballroom music consists of four or eight bar phrases and dance figures are tailored to match. In other words a dance figure commences at the beginning of a musical phrase and ends when the phrase ends. This sounds rather self-evident but there is a danger of being late or arriving early. The figure is finished together with the phrase and dancers should not end their movements in advance.

Because dancing is a social event it is vitally important to pay attention to and acknowledge others. You should maintain eye contact with your partner and smiling doesn't hurt either. While dancing, you often hold hands and in waltz you should lead or follow. Physical contact should be created softly but firmly - nobody squeezes anyone. If the choreography begins to feel familiar you can hold up a polite conversation with your partner and others who are close - but not at the cost of the choreography! Balls were also an opportunity for unmarried young people to meet and greet. Although Empire era dances are more communal than intimate they still create relaxed situations and chaperones are further away than usual.

The most important thing is that dancing should be fun. Dance is a communal experience - and at its best euphoric. We hope that the dance floor at Alexander's Ball will be a space where historical research and hours of practice come alive in joyful way.