Etiketti - Etiquette

Tämä on päivitetty versio vuonna 2018 julkaistusta tanssiaisetikettipostauksesta Aleksanterin baaliin. Sisältöjä on muokattu ja laajennettu erityisesti kustavilaisen ajan tanssiaisia silmällä pitäen.

Käyttäytymistä menneiden vuosisatojen säätyläisjuhlissa sitoi tarkka etiketti. Monet aikakauden säännöistä eivät tee tanssiaisista nykyaikana erityisen nautittavia, joten noudatamme hieman muokattuja käytössääntöjä.

Tanssiminen on iloinen ja juhlallinen teko. Sen on tarkoitus tuottaa mielihyvää niin tanssijoille kuin mahdolliselle yleisöllekin. Muita läsnäolijoita ja juhlaa kunnioitetaan kohteliaalla ja maltillisella käytöksellä. Häiritsevä käyttäytyminen on kielletty. 

Société Helsingin tanssiaisissa on jatkuva sekahaku, eli kuka tahansa saa pyytää ketä tahansa tanssimaan. Tanssiparin voi sopia etukäteen - tällä tavoin säästyy parin etsimiseltä viime hetkellä kun tanssimestari ilmoittaa tanssin. Parin voi kuitenkin aivan hyvin löytää vasta juuri ennen tanssin alkua. Jos paria ei löydy, nosta kätesi kuin pyytääksesi puheenvuoroa. Näin tanssimestari ja toiset vapaana olevat tanssijat huomaavat että haluat tanssia ja tilanne voidaan korjata. Jos kaikki tanssikuviot ovat täynnä (näin voi käydä etenkin ranskalaisissa kontratansseissa) ja haluaisit kovin tanssia juuri tämän koreografian, pyydä tanssimestarilta uusintaa. Ajan salliessa jotkin tanssit voidaan tanssia kahdesti.

Mikäli et tahdo tanssia, ainoastaan katsella, niin istuminen on melko hyvä merkki ettet ole heti menossa tanssilattialle. Odottavan näköisenä seisominen salin laidalla taas viestittää päinvastaista. Tanssisali on tanssisali - älä järkyty jos sinua pyydetään tanssimaan! Voit myös kieltäytyä.

Merkittävä osa länsimaisista säätyläistansseista on parin kanssa tanssittavia ryhmätansseja, ja niiden liikekieli oli omana aikanaan osallistujille tuttua. Aikalaistanssijat tiesivät etukäteen minkälaisia kuvioita tansseissa voi tulla vastaan. Tämä vaatii modernilta tanssijalta paneutumista. Tanssiessa myös usein sattuu ja tapahtuu, kukaan ei muista täydellisesti kaikkea. Tämä ei ole vaarallista eikä virheistä tarvitse erikseen huomauttaa. Toki omaa ja muiden tanssikokemusta parantaa se, että tansseihin on valmistautunut ja tietää mitä on tekemässä.

Jos olet hiukan epävarma muistatko tanssin voi olla hyvä ajatus valita kokeneempi tanssipari. Ennen tanssien alkua varmasti tarjoutuu tilaisuuksia keskustella ja tutustua. Tätä kautta voi löytää itselleen myös osaavan tanssittajan. Toisaalta jos koet tanssin sujuvan rutiinilla on kohteliasta hakea myös aloittelevia tanssijoita ja varmistaa omalta osaltaan kaikille miellyttävät juhlat.

Historiallisten tanssien roolit ovat lähes poikkeuksetta sukupuolittuneita, tansseissa on herroja ja daameja. Société Helsingin tapahtumissa tämä viittaa vain rooliin koreografiassa. Herran ja daamin osat perustuvat tanssijan omaan toiveeseen tanssia tietyllä paikalla, eivät esimerkiksi asuun, omaan tai muiden kokemukseen tanssijan sukupuolesta jne.

Tanssiaisasulle asetettiin tarkkoja säädöksiä, ja yllättäen nämä lisäävät mukavuutta ja turvallisuutta  nykyäänkin. Tanssiessa käytetään matalia kenkiä. Vaikka matkalla juhlaan käyttäisitkin saappaita, ne tulee vaihtaa tanssikenkiin. Palveluksessa olevat upseerit ovat perinteisesti voineet käyttää saappaita tanssisalissakin, mutta sotilaatkin voivat vaihtaa kengät. Naulapohjasaappaat eivät lisää mukavuutta tai turvallisuutta tanssissa.

Herrat joilla on oikeus kantaa miekkaa eivät tuo sitä eteistä pidemmälle. Herrat eivät myöskään enää 1700-luvun jälkipuoliskolta eteenpäin tanssi hattu päässä. Lähtökohtaisesti herrat eivät esiinny paitahihasillaan vaikka heillä olisi kuuma, mutta tästä säännöstä voidaan poiketa mukavuussyistä. Daamit puolestaan voivat halutessaan käyttää juhlissa laahuksellista pukua, mutta tanssiessa laahus ei voi olla alhaalla. Tanssimestari suosittelee laahuksen nostamista ylös tanssin ajaksi.

A broad hint of not meaning to Dance. James Gillray 1804. austenprose.com

This is an updated version of the post for Alexander's Ball from 2018. Content has been updated especially considering Gustavian era dance culture.

 

Behaviour at upper class balls was strictly bound by etiquette in the past centuries. Several period rules do not add to a pleasurable experience in a present day setting so we follow a somewhat modified code of conduct.

Dancing is a joyful and celebratory act. It is meant to provide pleasure for both dancers and audience members alike. Other participants and the feast should be honoured with polite and sober behaviour. Disturbing behaviour and harassment is strictly forbidden.

At Sociéte Helsinki events anyone can ask anyone to dance. You can agree on dancing together beforehand. This way you will be spared the last moment call for a partner when dancing is about to begin. It is, however, perfectly alright to choose a partner just before the dance. If you haven't found a partner you should raise your hand. This way the dancing master and other available dancers will know you wish to participate. If dance sets are full (this might happen especially with French contradances) but you would really like to dance this choreography, ask the dancing master for an encore. Time permitting, some dances may be danced twice.

If you do not wish to dance but rather just look then sitting down might be a good sign to let others know you are not too eager to join in. On the other hand, standing at the edge of the dance floor and expectantly measuring the room with your eyes will definitely show you are interested in dancing. Ballroom is a place to dance in, so don't be shocked if you are invited to dance. You may also decline if you wish.

If you are a bit uncertain whether you remember the dance it might be a good idea to look for a more experienced partner. Before dancing begins there is good time to meet and mingle - an excellent opportunity to find an able partner. Conversely, if you are confident in dancing it is polite to ask beginners to dance, too. This in part creates a pleasant ball for everybody.

A significant number of historical upper class dances are group choreographies that are danced with a partner. The movements and figures would have been well known for dancers of the time and they would have known beforehand what to do on the dancefloor. To achieve this in modern times it takes some effort. Mistakes can happen and no-one remembers everything, all the time. This is not fatal and you don't need to point out mistakes. Of course it will add to everyone's enjoyment, including your own, if you come prepared and know beforehand what you are going to do.

Historical dances are almost always gendered which means there are ladies and gentlemen dancing. At Société Helsinki events this will only refer to a role in the choreography. The roles of gentleman and lady are based on dancers' wishes to dance a certain part, and they don't necessarily correspond to dancers' choice of dress or their perceived or known genders.

Ball attire was strictly regulated and rather surprisingly the rules actually add to the comfort and safety of modern dancers, too. You should wear flat shoes with little or no heel. Although you may arrive to the ball wearing boots you should change to dance shoes indoors. Serving officers are traditionally permitted to wear boots in the ballroom, but nothing prevents soldiers changing shoes, too. Hard-duty boots don't add to safety and comfort while dancing.

Gentlemen who are entitled to carry a sword should not bring the blade any further indoors than the cloakroom. After mid-1700s gentlemen danced without a hat. In principle, gentlemen don't take their jackets off even if they feel hot, but this rule may be waived for reasons of convenience. Ladies, on the other hand, may wear a trained evening gown, but they are not to dance wearing the train down. Dancing master advises to gather and fasten the train up before dancing.